Mike-Karin uutisten teettämän tutkimuksen mukaan
”Suomalaisten usko arvokisamitaleihin katkolla – menestyminen samantekevää”
Kerrankin tutkimus jonka lopputuloksesta voin olla vilpittömästi samaa mieltä. Olympiakomitea haaveilee kolmesta mitalista ja kuudesta pistesijasta. Suomalaiset taas uskovat korkeintaan 1-2 mitaliin. Tämä ei varmastikaan ole yllättävää, ovathan urheilupäättäjät ennakoineet kaikissa edelliskisoissa mitalisaaliin – tarkoituksellisesti tietenkin – rajusti yläkanttiin.
Merkittävin tosiasioiden tunnustaminen näkyy vastauksissa kysymykseen ”Kuinka tärkeänä pidätte Suomen menestymistä olympialaisissa”.
”Samantekevää” vastaa 62% suomalaisista!
Kisojen jälkeen toivottavasti omat johtopäätöksensä tekevä valmennusjohtaja kertoo olevansa yllättynyt koska aiemmin tehdyissä tutkimuksissa ”menestys on taas katsottu äärimmäisen tärkeäksi”. Onkohan tutkimus suunnattu yleisurheilukisojen talkooväelle vai miksi aiemmista kyselyistä on vedetty moinen virhepäätelmä että menestymisellä olisi jotain väliä? Rohkenen epäillä, että vastaajat ovat tarkoittaneet että ”kunhan nyt vaan jouduttaisi häpeämään”. Että siinä mielessä se on varmaan ollut joillekin äärimmäisen tärkeää. Vaan ei ole enää,
Yksi lysti. Aivan sama. Whatever. Ketä kiinnostaa. Ihan sama mulle, oikeesti.
Olympialaisilla ja muillakin ”isoilla kisoilla” on kuitenkin merkitystä, olettaen, että kisat televisioidaan ja mielellään suorina lähetyksinä. Onhan esimerkiksi suomalaisten alavireinen taaperrus ja selostamostakin välittyvä alakuloinen hälläväliä-meininki mitä parhainta tositv:tä. Kansa haluaa tunnekuohuja ja niitähän suomalaiset taitavat. Harmi vaan kun sinne kisoihin valitaan näitä ikivanhoja sotakaakkeja jotka ovat vuosien saatossa omaksuneet mitäänsanomattomien haastatteluiden antamisen. Räväkät persoonat loistavat poissaolollaan. Elvikin oli ennen ihan kelpo sanaseppo mutta viime vuosina sanomisista on kadonnut kipinä ja terä, tunne on kadonnut. Miehen kieli on puutunut ja avautumiset ovat juuttuneet sinne tunneskaalan synkkään kulmaan josta syystä haastatteluista ei ole irronnut mitään uutta, silkkaa tasapaksua puuroa. Alakulosta on valitettavasti tullut Elvin tavaramerkki. Ei hyvä.
Suomen heiveröinen, joskin kansan kokoon nähden kohdallaan oleva panos kansainvälisillä kilpakentillä oikeastaan kuvastaa maamme tilannetta muutenkin. Edesmennyt lippulaiva Nokivana kyntää syvällä, taloustilanne on epätoivoinen, nuoriso syrjäytyy, vanhuksia ei hoida kukaan ja muutenkin on mälsää.
Vettä sataa Jouluna ja kesätkään eivät ole kuin ennen. Maa on musta.
Tähän synkkyyteen tarvitaan ilonpilkahduksia. Sellaiseksi eivät yllä akankannon MM-tittelit, markan palauttaminen taikka Salkkareiden syyskausi.
Tarvitaan voittajia!
